Siten, että puhumme omia tuntojamme, tunnustamme tekomme ja ajatuksemme Hänelle. On niitä jotka eivät näin tee, vaan olettavat näin Hänen tuntevan meidät, ilman että olisivat murheissaan omasta tilastaan. Silloin Hän sanoo: "Menkää pois, sillä en tunne teitä."

 5. Moos 29:5-6 "Ja minä kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta: teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne, eivätkä kenkäsi kuluneet jalassasi. 
Leipää ette saaneet syödäksenne ettekä viiniä ja väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne."

Jumala puhdisti oman kansansa kaikesta epäpuhtaasta erämaa vaelluksen aikana. Se on kristittynkin elämän erämaa vaelluksen tärkein tarkoitus: Herra puhdistaa meidät kaikesta epäpuhtaudesta, itse riiroisesta, omahyväisyydestä elämästä, että Hän saa meissa tilaa toimia, elää ja hallinnoida meidän elämäämme. Mitään epäpuhdasta Hän ei salli päästä kaikkein pyhimpään. Voi sitä joka ei ole saanut/antanut puhdistaa itseään erämaassa.

Kun Job sanoi "Se mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui."

Jes. 66:4 "Minäkin valitsenheidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät."

Job oli hurskas mies. Ja varakas, hänellä oli paljon maallista omaisuutta. Pelkäsikö Job menettävänsä kaiken maaillisen? Jospa sen oli tapahduttava, että hänestä tulisi nöyrä ja hengellisesti köyhä. Jes. 66:2, Jes 57:15, Mat 5:3. Ja sitä kautta rikas hengessä Mat. 6:20.

Jumalalla oli suunnitelma Jobille. Siihen kuului, että saatana tekii vahingon Jobille, mutta vain Jumalan sallimimien rajoihin asti. Siksi vaikka Job oli hurskas, ei hän tuntenut Jumalaa. Näin Jumala halusi, että Job alkaisi tuntemaan Jumalan ja Hänen armonsa. Job oppi kaiken kärsimyksen keskellä, että onkin lunastaja joka pelastaa. Job uskoi vaikkei nähnyt (autuaita ne, jotka uskovat vaikka eivät näe).

Suosittelen kaikille, jotka ovat kiinostuneita Jobin elämästä ja muillekin lukemaan Sakari Kähkösen: Jobin kirjan tarkoitus. Kustantaja Uusi Tie.

Siinä on paljon laajemmin selitetty Jobin elämästä ja kärsimyksen syistä.

Ja tuota sitten olin aikanani pähkäillyt mielessäni. Ja mitenkä tuo identiteetti on ja näkyy ja muodostuu meissä ihmisissä.

Luin joku ilta sitten kirjaa adoptioista suomessa tarkemmin Heli Karhumäen: Lapsi suoraan sydämeen- kirjaa. Ja siitä oivalsin miten tuo identiteetti muodostuu meissä.

Lainaus:

"Kun perheetön lapsi saa uudet vanhemmat adoption kautta, hänen identiteettinsä muodostuu kolmesta pää juuresta: biologisesta alkuperimästä, varhaisista kokemuksistasyntymämaassa sekä uuden perheen jäsenenä elämisestä. Lapsen läheiset tietävät, että identiteetin rakentaminen vie aikaa, psyykkistä työtä ja ympäristön tukea."

Joh. 1:12 "Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat hänen nimeensä."

Room. 8:16 "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia."

1. Joh. 3:2 "Rakkaani me olemme Jumalan lapsia..."

Kun me otamme uskossa vastaan Jeesuksen Kristuksen, meistä tulee Jumalan lapsia. Se on taivaallinen adoptio. Adoptio lapsella on samata oikeudet ja velvollisuudet, kuin biologisella lapsella. Jumala on meidän Isämme nyt. Tästä alkaa uusi minuus (identiteetti). Uusi identiteetti muodostuu nyt Kristuksen hengestä, joka saa muotoansa kasvaessaan pikku hiljaa Gal. 2:20 "Enää en elä minä, vaan Kristus minussa..."

Mutta tämä uusi identiteetti ei tule yhdessä rysäyksessä, tai sitä ei ainaskaan huomaa välttämättä heti, vanha minä on edelleen siellä taustalla. Emme muutu salaman iskusta toiseksi. Vaan tämä uusi identiteettin tulee kasvaa koko ajan. Vielä vanha minä tulee esiin silloin tällöin, samoin se vanha ympäristö joka on saanut kasvattaa ja vaikuttaa vanhaa identiteettiä häiritsee taustalla. Ne eivät katoa pois, vaan jäävät uuden alle. Room. 7:22-23 "sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on."

Uusi identiteetti siis uusi henki vaatii kasvua, se kasvaa rukouksella, sanan kuulolla, raamatun sanalla, seurakunnan kokouksissa joka on meidän uutta ympäristö, sekä pyhien yhteen kuuluvuutta ja Jumalan Pyhän Hengen avulla. Silloin kun annamme Pyhän Hengen vaikuttaa näin, niin kasvaa meidän uusi identiteetimme.  Näin Herran henki saa vaikuttaa meissä ja saatamme sanoa samoin kuin Paavali: "En enää minä, vaan Kristus minussa."

Areiopagi lienee Paavalin tunnetuimpia keskustelupaikkoja Kreikan Ateenassa. Siellä Paavali julisti evankeliumia perusteellisesti sen aikaisille filosofeille. Apt. 17:19 "Ja he ottivat hänet ja veivät Areiopagille ja sanoivat: "Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat?"

Lisää samasta luvusta:

"Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista." Kuullessaan kuolleitten ylösnousemuksesta toiset ivasivat, toiset taas sanoivat: "Me tahdomme kuulla sinulta tästä vielä toistekin". Ja niin Paavali lähti heidän keskeltänsä. Mutta muutamat liittyivät häneen ja uskoivat; niiden joukossa oli Dionysius, Areiopagin jäsen, ja eräs nainen, nimeltä Damaris, sekä muita heidän kanssansa."